”Ettei lapsen tai perheen tilanne kasvaisi möröksi”

Yhteisö vaikuttaa ja yhteisö kasvattaa – kun huoli herää, ei tule jäädä toimettomaksi. Varhainen, perhelähtöinen auttaminen perheen ongelmissa ja haasteissa poistaa painetta raskaammista palveluista kuten lastensuojelusta. Tähän vastaa osaltaan yhteisövaikuttavuus.

Yhteisövaikuttavuus-mallissa lasta ei lähetetä avun piiriin tai perhettä luukulta luukulle selviytymään itse, tyhjän päälle ilman tukiverkkoa, vaan apu tai tuki viedään ensin lapsen arkiseen ympäristöön. Raisiossa mallia on pilotoitu Ihalan ja Kuloisten koulujen alueilla, joissa on yhteensä kuusi päiväkotia, sekä avoimessa kohtaamispaikassa Satelliitissa.

– Keskeisenä tavoitteena tässä on lasten ja perheiden hyvinvoinnin ja pärjäävyyden vahvistaminen, perhekeskuksen palveluohjaaja Minna Lehtinen sanoo.

Lehtinen ja palveluesihenkilö Hannele Elo-Kuru sekä Turun ammattikorkeakoulusta sosiaali- ja kasvatusalan lehtori Laura Närvi perustivat reilu vuosi sitten monialaisen yhteisövaikuttavuus-johtoryhmän, johon kuuluvat Raision kaupungin puolelta varhaiskasvatus, opetustoimi, liikunta- ja nuorisotoimi, hyvinvointikoordinaattori ja kotoutumispalvelut. Varhasta siihen kuuluvat perhekeskus, äitiys- ja lastenneuvolat, suun terveydenhuolto, sosiaali- ja vammaispalvelut sekä asiakasohjaustiimi Soihtu. Lisäksi ryhmässä on edustus Varsinais-Suomen piirin MLL:sta, Turun AMK:sta ja Raision seurakunnasta. Tässä ryhmässä päätettiin pilottialueet.

– Hyvinvointialueelle siirtymisen jälkeen on monella ollut pelko, miten pitkään jatkunut hyvä yhteistyö koulujen ja varhaiskasvatuksen kanssa jatkuu, mutta nyt yhteisövaikuttavuuden myötä se on jatkunut vielä entistä parempana. Johtoryhmässä voimme jakaa alueiden ilmiöitä ja haasteita ja samalla miettiä niihin ratkaisuja monialaisesti. Myös vierailut pilottialueiden kouluihin, päiväkoteihin ja kohtaamispaikka Satelliittiin sekä vuoropuhelu työntekijöiden kanssa on ollut hyvin tärkeää, Lehtinen sanoo.

Mutkattomasti yhden puhelun taktiikalla

Pasalanpuiston päiväkodin varhaiskasvatuksen sosionomi Jatta Juntunen ja varhaiskasvatuksen opettaja Tiia Alankoja kertovat, että päiväkodin arkeen malli toimii hyvin ja madaltaa kynnystä pyytää apua.

– Jos meillä heräisi huoli lapsesta tai perheestä tai huoltajat itse olisivat tuoneet huolensa tai haasteensa esiin vaikkapa vasu-keskustelussa, meillä on käytössä yhden puhelun malli. Voimme ensin yhdessä miettiä mistä tahoista voisi olla perheelle tukea, sitten huoltajien suostumuksella olemme yhteydessä Minnaan, joka ottaa yhteyttä sopiviin tahoihin, he kertovat.

Auttajataho voi olla tilanteesta ja tarpeesta riippuen kaupungin, hyvinvointialueen, järjestön tai seurakunnan edustaja. Tämän jälkeen päiväkoti tai koulu kutsuu koolle neuvonpidon, johon osallistuvat perheen lisäksi tarvittavien palveluiden ja perheen tukiverkon edustajat.

Neuvonpidon jälkeen järjestetään uusi tapaaminen parin tai kolmen kuukauden päähän, jossa keskustellaan, onko perhe saanut tarvitsemaansa apua ja miten muutos perheestä ja lapsesta näkyy päiväkodissa tai koulussa. Sovitaan myös, jos tarvitaan uusi tapaaminen.

– Kutsuimme Minnan myös vanhempainiltaan kertomaan Raision perhekeskuksen palveluista sekä lyhyesti yhteisövaikuttavuudesta, sillä koimme sen perheille helpommin lähestyttäväksi tavaksi saada tästäkin mahdollisuudesta tietoa, Alankoja sanoo.

Juntunen ja Alankoja kokevat, että avun sijaan parempia sanoja ovat oikeastaan tuki, ohjaus ja neuvonta.
– Nyky-yhteiskunnassa on vahva pärjäämisen kulttuuri, jossa avun pyytäminen koetaan toisinaan virheellisesti heikkoudeksi. Kun perheillä on enemmän tietoa lapsiperheiden palveluista ja kokemus siitä, että tuki on saavutettavissa, kynnys palveluiden hyödyntämiseen madaltuu.

Kun toiminta tehdään avoimeksi ja läpinäkyväksi ja malli tulee tutuksi, se myös hälventää yhä erilaiseen avuntarpeeseen ja tukeen liittyvää turhaa stigmaa. Avun pyytäminen ja avun saaminen arjen haasteisiin pitäisi pikemminkin nähdä perheen vahvuutena ja rohkeutena.

– Yhteisövaikuttavuus on varhaiskasvatuksen ammattilaisellekin ikään kuin turvaverkko – se hälventää omaa epävarmuutta tilanteissa, joissa ei välttämättä yksin olisi varma, miten puuttua. Näin ollaan yhdessä hyvän puolella eivätkä lasten tai perheiden ongelmat pääse kasvamaan möröiksi, Juntunen sanoo.

Yhteisövaikuttavuuden kautta pystytään tarttumaan myös laajempiin ilmiöihin

Sen lisäksi, että yhteisövaikuttavuus antaa toimivat raamit monialaiselle yhteistyölle yksilöiden ja perheiden kanssa, kerätään yhteisövaikuttavuudessa laajasti havaintoja siitä, mikä on yhteisössä ajankohtaista. Myös Varsinais-Suomessa havaintotiedon keruuta on aloitettu.

– Minnan kanssa olemme käyneet kaikissa pilottialueiden päiväkodeissa ja olemme keränneet ilmiöitä talteen. Nyt meillä AMK:ssa on sosionomiopiskelijoilla myös tekeillä opinnäytetöitä, joihin aiheet tulivat pilottialueiden koulujen ja varhaiskasvatuksen tarpeista. Sosionomiopiskelijat ovat myös kartoittaneet pilottikoulujen oppilaiden turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksia heidän elinpiirissään, kertoo Laura Närvi.

Opiskelijoilla on myös juuri käynnistynyt projektiharjoittelu, jonka aikana he tekevät muun muassa palvelujen esittelyvideoita.

– Niin tutkimusten kuin sosiaalialan ammattilaisilta hyvinvointialueella kerättävän sosiaalisen raportoinnin tulosten kautta tiedämme, että palvelujärjestelmämme on varsin sirpaloitunut ja sillä on vaikeuksia vastata kysymyksiin, joiden ratkaisu edellyttäisi monen eri toimijan luovaa yhteistyötä, kertoo kehittäjäsosiaalityöntekijä Karoliina Hiltunen Varsinais-Suomen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushankkeesta.

Tämänkin vuoksi Hiltusen mukaan tällaista yhteistä, verkostomaista työskentelyä tukevat mallit ovat tärkeitä.

– Yhteisövaikuttavuus auttaa hahmottamaan yksilöllisten tilanteiden laajempia yhteiskunnallisia yhteyksiä ja vastaamaan paremmin ihmisten tarpeisiin. Tämä on keskeistä myös palvelujärjestelmän painopisteen siirtämisessä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.