Hyppää pääsisältöön

Ammattilaiselle

Vastaavan ohjaajan Kirsi Koposen uratarina

Nyt pääsemme tutustumaan Vähäheikkilän perhetukikeskuksen Tähtelän yksikön vastaavan ohjaajan Kirsi Koposen uratarinaan. Kirsi sai toiseksi eniten ääniä kevään aikana järjestetyssä varhalaisten #Hyvintekijät-kisassa.

Kirsi Koponen istuu isoon lehtipuuhun kiinnitetyssä keinussa ja hymyilee

Kirsi kertoo päätyneensä alalle vuosikymmeniä sitten pitkälti sattumalta, mutta tietoisesti, kun hän siirtyi erityisnuoristyöstä lastensuojeluun. Melko idealistisena nuorena hän koki tärkeänä sen, että pystyisi työuralla tekemään jotakin toisten hyvinvoinnin tukemiseksi. Työ oli aluksi ja on edelleenkin Kirsille pitkälti intohimo sekä elämäntehtävä, mutta idealismi on hänen mukaansa matkan varrella muuttunut realismiksi. Vastaavan ohjaajan tehtäviin Kirsi siirtyi työn rakenteellisten muutosten myötä kuusi vuotta sitten.

Kirsin työpäivä alkaa usein varhain ennen muita – silloin hän ehtii näkemään myös tiiminsä yöhoitajat.

Esihenkilönä minulle tärkeintä on ymmärtää, mitä arjen työ vastaanottoyksikössä on. Aamun ensimmäiset tunnit koostuvat itselläkin pitkälti asiakastyössä. Päivän kuluessa selvitellään akuutit asiakasasiat ja sen jälkeen päivään kuuluu mm. työvuorosuunnittelua, laskujen tiliöintiä, tilausten tekoa ja ennen kaikkea työn ja rakenteiden suunnittelua, palaverien valmistelua, kehittämistä ja tärkeimpänä työntekijöiden kohtaamisista, jotta pysyn kartalla siitä moninaisesta kokonaisuudesta, mistä vastaanottoyksikön ja sen työntekijöiden arki koostuu.

Työ on Kirsin mukaan melko pirstaleista, mutta ehkäpä juuri siksi moninaisuudessaan antoisaa ja rikasta sisällöltään.

Olla läsnä on yksi esihenkilön tärkeimpiä tehtäviä

Työn imu syntyy Kirsille siitä, kun he tiiminä ovat onnistuneet luomaan sellaisen luottamuksen lapseen ja perheeseen, joka mahdollistaa yhdessä asiakkaan kanssa sen miettimisen, miten voidaan ratkoa perheen arkea kuormittavia haasteita sekä nostaa esiin voimavaroja ja mahdollistaa juuri heille se riittävän hyvä tuki.

Henkilökohtaisesti työn imu syntyy Kirsille esimerkiksi siitä, kun satoja tunteja koulusta pois ollut lapsi haluaa tulla kuulluksi ”valitustunnilla” kahden kesken Kirsin kanssa keskustellen. Tai siitä, kun vanhempi toteaa, ettei olisi kestänyt lastensuojelun arkeensa tuloa, ellei Kirsi tiimeineen olisi tullut tueksi rinnalle ilman arvostelun sävyä.

Ja totta kai saan työn imua esihenkilönä siitä, kun pystyn tukemaan työntekijöitä yksinkertaisesti vain selviämään vastaanottoyksikön hektisestä arjesta. Ja tässä onnistumisen tunteita koen, kun tiimissä on avoin keskusteleva ilmapiiri, joka perustuu luottamukseen sekä yhdessä tekemiseen paremman palvelun tuottamiseksi. Olla läsnä on nähdäkseni yksi esihenkilön tärkeimpiä tehtäviä ja itselle työn imun peruspilari.

Mikä näitä kaikkia edellä olevia näkökulmia sitten yhdistää, on kohtaaminen. Minulle työn imun lähde on kohtaamisessa.

Arvostuksen tunnetta Kirsi kokee, kun hän juttelee asiakkaan, tiimiläisten tai esihenkilönsä kanssa ja keskustelua sävyttää tunne luottamuksesta.

Tähtelän tiimissä kuuntelu, läpinäkyvyys sekä avoimuuden kulttuuri näkyvät kaikessa

Kirsi arvostaa avoimuutta läpi koko organisaation siinä, että jokainen on osaltaan luomassa samaa palvelua. Kaiken tarkoituksena tulisi aina olla asiakkaan etu, on se sitten rakenteiden kuntoon saamisen tai arjessa työn tekemisen mahdollistamisen osalta.

Kirsi arvostaa työyhteisössä yhteistä arvopohjaa sekä vahvaa työn tekemisen kulttuuria. Työ lastensuojelussa on arjessa rankkaa ja siksi työn rakenteiden ja johtamisen tulee olla kunnossa. Esihenkilönä hän pyrkii nostamaan myös organisaatiotasolla näitä asioita esiin, jotta työyhteisössä hänen arvostamansa asiat saisivat mahdollisuuden toteutua ja työntekijät jaksaisivat lastensuojelun arjessa töitä tehdä.

Tähtelän tiimi on huikea, ei vähiten siksi, että tässä tiimissä saa kysyä - keskeistä on kuuntelu, läpinäkyvyys ja tämä avoimuuden kulttuuri. Arvostan tiimissämme uskallusta puhua tasavertaisesti myös hankalista asioista ja se on vaalittava piirre ja tiimin ehdoton voimavara.

Pyrin nostamaan näitä asioita esiin säännöllisesti keskustelussa yksittäisen työntekijän kanssa, raportilla ja osastokokouksissa vuoropuhelua käyden sekä oman esihenkilöni kanssa säännöllisesti keskustellen. Yhteisen ymmärryksen löytäminen on parhautta, eikä se tarkoita, että kaikki olisivat samaa mieltä. Ja sitä paitsi harvoin on yhtä hyvää tulokulmaa minkään asian hoitamisessa.

Kirsin mielestä hyvä työpäivä voi olla kiireinen ja pitää sisällään moninaisia sekä -tasoisia asioita. Sen tunnistaa, kun töistä lähtiessä avaa ulko-oven ja voi kokea, että asiat ovat olleet jotenkin hallinnassa kokonaisuutena.

Hyvä työpäivä koostuu hänen mukaansa myös siitä, että on ehtinyt pitää ruoka- tai edes kahvitauon. Toki hyvä työpäivä voi olla myös sellainen, missä koko päivän on mennyt tulipaloja sammutellessa ja lähtiessä jokin pienikin asia on liikahtanut eteenpäin asiakkaan arjessa tai työntekijää mietityttävässä asiassa.

Hyvä työpäivä on Kirsille parasta silloin, kun hän jaksaa töistä lähtiessä pukuhuoneen kirjainmagneeteilla viestiä työkavereille jonkin tsemppilauseen – tai kehua teamsin kautta.

Hyvä työpäivä on se, kun voin jälleen todeta, ettei kukaan voi olla hyvintekijä yksin.

Hyvä palvelu lähtee toimivasta tiimistä ja työntekijän jaksamisesta

Vastaavan ohjaajan tehtävistä Kirsillä ei ollut paljoakaan ennakkokäsitystä ja hän kertoo joutuneensa omalta mukavuusalueeltaan ulos monissa kohdin tehtävään siirtyessään – onneksi työnantaja mahdollisti heti alkuun lisäkoulutuksen, joka oli tukemassa mahdollisimman laaja-alaisesti asioiden tarkastelun.

Hän kertoo käsityksensä työn moninaisista tehtävistä olleen jälkeenpäin tarkasteltuna melko kapea-alainen ja nyt vasta hän näkee, miten rikas työ myös vastaavan ohjaajan tehtävä voi olla.

Eli onneksi ymmärrys on kasvanut ja koen tämän tiimin kanssa, että hyvin monenlaiset koulutukseni työuran aikana on tukemassa sitä nyt, että pystyn rakentavasti toimimaan esihenkilönä ja toteuttamaan sitä, miten koen lastensuojelun palveluiden kehittämisen olevan mahdollista myös työntekijän työhyvinvoinnin huomioiden. 

On pitänyt oppia tekemään myös virheitä ja ymmärtämään hyvän palvelun lähtevän siitä, että tiimi toimii ja työntekijä jaksaa.

Entä mitä työkaverit eivät Kirsistä tiedä?

Olen hiihtovaeltanut ahkiota perässä vetäen Karigasniemen tieltä Leville –  luulin Raja-Joosepin rajavartiossa kasvot kärventyneenä etten selviä, mutta selvisin kumminkin kolmen hengen vaellustiimimme avulla.

Mikä on Kirsin supervoima, vaikka hän vierastaakin sanaa ”super”?

 Super ei ehkä kuulu sananvalintoihini, mutta kohtaaminen se varmasti on, hän päättää