Pikkukeskosten tutkimukseen osallistuneet pikkukeskosten ovat nyt 24-vuotiaita – suurin osa kokee elämänlaatunsa hyväksi

PIPARI-tutkimus (Pienipainoisten riskilasten käyttäytyminen ja toimintakyky imeväisiästä kouluikään – kuuden vuoden syntymäkohorttitutkimus) käynnistyi vuonna 2001 ja siihen osallistui alun perin hieman yli 200 ennenaikaisesti syntynyttä lasta sekä yhtä monta täysiaikaisena syntynyttä verrokkia. Tutkimuksessa on seurattu lasten kehitystä koko lapsuuden ajan, erityisesti pitkäaikaiskehityksen ja elämänlaadun näkökulmasta.

Parempi hoito, parempi kehitysennuste 

Tutkimukseen mukaan otetut pikkukeskoset ovat syntyneet vuosina 2001–2006. Perinataalihoitoa kehitetään jatkuvasti aivojen suojaamiseksi.

– Ei ole näyttöä siitä, että kehitysennuste olisi huonontunut, vaikka yhä pienemmät lapset selviävät, sanoo lastenneurologi ja dosentti Sirkku Setänen. Päinvastoin – esimerkiksi CP-vamman suhteen sekä esiintyvyys että vaikeusaste ovat vähentyneet tasaisesti.

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyksissä) on verrattu kahta kehitysseurantapoliklinikalla seurattua kuuden vuoden kohorttia PIPARI-tutkimuksen jälkeen. Tulokset osoittavat, että ajan myötä kehitysennuste kahden vuoden korjattuun ikään mennessä on jopa parantunut.

Elämänlaatu odotettua parempi – liikuntavammasta huolimatta

PIPARI-tutkimuksessa on selvitetty myös lasten omaa käsitystä heidän terveyteen liittyvästä elämänlaadustaan. Lapset vastasivat itse hyvinvointiaan koskeviin kysymyksiin 11 vuoden iässä.

– Yllättäen lapset, joilla on CP-vamma – perinataaliaikana syntyneen aivovaurion aiheuttama liikuntavamma – kokivat terveyteen liittyvän elämänlaatunsa jopa paremmaksi kuin ne lapset, joilla on toisenlaisia motorisen kehityksen ongelmia, kuten kehityksellinen koordinaatiohäiriö, developmental coordination disorder, DCD), Setänen kertoo.

Yksi mahdollinen selitys voi olla se, että vaikeat neurologiset vammat todetaan varhain, tavallisesti kahden vuoden ikään mennessä, jolloin myös lapsen seuranta ja kuntoutus käynnistyvät mahdollisimman hyvän toimintakyvyn saavuttamiseksi. Kehityksellinen koordinaatiohäiriö on puolestaan alidiagnosoitu ja saatetaan todeta vasta siihen liittyvien muiden kehityksellisten ongelmien, kuten kielihäiriön, tarkkaavuushäiriön, oppimisvaikeuden tai mielialaoireiden taustalla.

Sitoutuneet perheet avain pitkäaikaisseurantaan

PIPARI-SWAT (Study Within A Trial) oli PIPARI-projektin osatutkimus, jonka tavoitteena oli löytää keinoja lisätä pikkukeskosten ja heidän perheidensä sekä verrokkien osallistumista pitkäaikaisseurantaan 17 vuoden iässä.

– Haluamme edelleen parantaa osallistumisaktiivisuutta, lyhentää vastausaikoja ja vähentää toistuvien muistutusten tarvetta. Se vaikuttaa tulosten luotettavuuteen ja on tärkeää sekä tutkimuseettisestä näkökulmasta että resurssien tehokkaan käytön kannalta, Setänen selittää.

Vaikka kaikki osallistujat eivät ole olleet mukana kaikissa ikäpisteissä, on sitoutuminen ollut vahvaa. Vuonna 2006 syntyneet lapset täyttivät viime vuonna 17 vuotta, ja 11-vuotiaaksi asti 80–90 prosenttia osallistui edelleen aktiivisesti.

– 17 vuoden iässä näemme luonnollista osallistumisen vähenemistä. Tutkimuksemme vahvuus on kuitenkin erityisen pitkä seurantajakso, joka on poikkeuksellinen myös maailmanlaajuisesti, sanoo Setänen.

PIPARI-tutkimus on edelleen aktiivinen.

– Tutkimme parhaillaan 13 vuoden iässä tehtyjen aivojen magneettitutkimusten (MRI) löydösten yhteyttä pitkäaikaiskehitykseen. Lähitulevaisuudessa keskitymme 17 vuoden iässä tehdyn kyselytutkimuksen tuloksiin ja niiden raportointiin. Tässä ikäpisteessä on tärkeää arvioida valmiuksia irtautua itsenäiseen elämään ja tunnistaa mahdollisia ongelmakohtia oikea-aikaisten tukitoimien kohdentamiseksi ja myöhempien ongelmien ehkäisemiseksi, Setänen kertoo.

Lue lisää tutkimuksesta PIPARIn verkkosivuilta.

Yliopistollisena hyvinvointialueena tutkimme ja kehitämme jatkuvasti hoitomenetelmiämme sekä toimintaamme. Vastaamme yhteistyöalueemme (Pohjanmaan ja Satakunnan hyvinvointialueet) hoidon kehittämisestä ja yhteistyöstä. Koulutamme ja opetamme vuosittain noin 8 000 eri alan opiskelijaa. Tyksissä on käynnissä vuosittain noin 1 000 tieteellisistä artikkelia ja kymmeniä väitöskirjoja. Osaamisemme on kansainvälisesti tunnettua.